Usein väitetään, että Tang Lang olisi rukoilijasirkan liikkeitä imitoiva Kung Fun tyylisuunta. Näin ei kuitenkaan ole, rukoilijasirkan uskotaan vain inspiroineen Tang Langin kehittämistä ja rukoilijasirkan nopeus, voima ja aggressiivinen rohkeus näkyvätkin Tang Langissa selvemmin kuin sirkan liikkeet.

Tang Lang Kung Fu kehittyi Shandongin provinssissä Kiinassa. Läntisessä Kiinassa sijaitseva Shandong on pitkään ollut yksi Kiinan kulttuurin ja kaupankäynnin tärkeimmistä keskuksista, sijainti rannikolla ja hyvät viljelysmaat ovat mahdollistaneet alueen lukuisten suurten kaupunkien synnyn. Shandongin halki virtaavan Keltaisen joen suistossa sijaitsee Yantain satamakaupunki, jossa Tang Lang Kung Fua on kehitetty ja vaalittu pitkän aikaa.

Tang Langin alkuperästä kerrotaan monenlaisia tarinoita. Suurin osa totuudesta on hävinnyt historiaan, aivan kuten Kung Fu -tyylisuunnissa on tapana. Yksi yleinen tarina kertoo, että paikalla sijainneen Qin kuningaskunnan kuningas Zhuang Qong kulki vaunuilla maidensa halki, kun vaunujen kuljettaja näki rukoilijasirkan tiellä. Koska rukoilijasirkkaa kunnioitettiin suuresti Kiinassa, kuningas Zhuang nosti sen kädelleen ja kunnioittavasti vei sen turvaan. Tapauksen jälkeen kuningas kehitti aseen, joka muistutti rukoilijasirkan eturaajoja, tätä asetta kantavia sotilaita kutsuttiin rukoilijasirkkasotureiksi. Noin vuonna 1630 taistelulajeja harjoittava mestari Wang Lang kehitti tämän tarinan innoittamana rukoiljasirkkatyylin, kiinalaiselta nimeltään Tang Lang.

Toinen tarina väittää Tang Langin kehittäjän olleen toisen sukupolven buddhalaismunkki Shang Shan Xiahe Huayanshi-temppelistä. Miehen alkuperäinen nimi oli Yuqi ja hän eli vuosina 1609-1702. Kuitenkin yleinen mielipide ja myös olemassa oleva kirjallisuus antavat kunnian Tang Lang kung fun kehittämisestä miehelle nimeltään Wang Lang.

Historialliseen ristiriitaan on löydettävissä vastaus kiinalaisten nimien kirjoitusasuista ja merkityksistä, Yuqi oli kapinallisjohtaja, joka johti maalaisten kapinaa Qing-dynastian mantsurialaista hallitusta vastaan. Kapina kuitenkin kukistettiin ja Yuqi joutui pakenemaan. Hän etsi turvaa Huayanshi-temppelistä ja temppelin abotti antoikin hänen jäädä. Yuqin kasvot kuitenkin poltettiin vedellä tunnistamattomiksi. Aikanaan Yuqistä tuli temppelin munkki, jolloin hän sai myös buddhalaisen nimen Shang Shan Xiahe. Temppelissä ollessaan Yuqi oli koko ajan yhteydessä kapinan jäljellä oleviin johtajiin. Salaisena passina käytettiin paperia, jonka molemmille puolille oli kirjoitettu Shang Shan Xiahe. Kun tällaisen paperin taittoi kahtia, muodostivat merkit Shang ja Xia yhdessä merkin Wang. Yuqi kutsuikin itseään usein tällä nimellä. Hän käytti myös nimeä Deyizi ja lempinimeä Qian Sisan. Merkki Qian yhdistettynä merkkiin Yi luetaan kiinaksi Lang. Deyi taas tarkoittaa yhden lisäämistä tai merkin lisäämistä, kun taas Zi tarkoittaa poikaa, jota sanaa merkitsemään voidaan käyttää myös sanaa Lang. Tämän monimutkaisen nimileikin jälkeen Yuqin nimi oli Wang Lang. Tarina on peräisin taolaisilta munkeilta, jotka elävät Lao-vuorella. Tarina on ehkä uskottavin selitys Tang Langin synnystä, sillä Yuqin hauta on yhä tallella ja Lao-vuorella on Yuqin muistomerkki.

Hiljattain vanhan haudan kaivauksissa Ma Wang Duissa Jiangxissä löydettiin 32 kuvaa, jotka esittävät Tang Langille tyypillisiä liikkeitä. Mikäli kuvat esittävät todellakin Tang Langia, voisi tyylisuunta olla kehitetty jo Han-dynastian aikoihin vuosien 206 eaa. ja 220 jaa. välillä. Ikävä kyllä hautaan ei ole mahdollista päästä sisään, joten piirustusten merkitys Tang Langin historialle on ainakin vielä todistamatta. On myös mahdollista, että piirrokset esittävät jotain Kung Fun tyylisuuntaa, joka on ollut pohjana myöhemmälle Tang Langin kehittämiselle.

Song dynastian aikaan (960-1127) Shaolinin abotti Fu Ju kutsui koolle kahdeksantoista eri taistelulajin mestaria jakamaan tietoa keskenään. Näiden tapaamisten seurauksena parhaat tekniikat koottiin yhteen kirjaan, jonka nimi on Shaolin Quan Pu. Wang Langin Tang Lang Kung Fu on mukana Shaolin Quan Pu:ssa ja muiden mestareiden tyylisuunnat ovat omalta osaltaan vaikuttaneet Tang Langin kehitykseen.
Shaolin Quan Pu:n lista mestareista ja näiden harjoittamista tyylisuunnista on:

1. Tai Zu Chang Chuan (Songin Keisarin pitkä nyrkki)
2. Zheng En Chan Feng (sulkemisen ja peittämisen tekniikat)
3. Ma Ji Duan Da (lyhyen etäisyyden taistelu)
4. Huang You Kao Shen (vastustajan lähellä pysyminen)
5. Jin Xiang Ke Shou Tong Quan (rikkominen, käden aukaisu)
6. Liu Xing Gou Lou Cai Shou (koukku, estäminen, isku)
7. Yan Qing Zhan Na Die Fa (tarttuminen, heittäminen)
8. Meng Sheng Qi Shi Lian Quan (seitsemän yhteydessä olevaa asentoa)
9. Han Tong Tong Bei (Tong Bei -tyylisuunta Tang Langin ytimenä)
10. Wen Yuan Duan Quan (lyhyt nyrkki)
11. Sun Heng Hou Quan (apinatyyli)
12. Mian Sheng Mian Zhang (kasvoihin läpsäisyn nopeus)
13. Huai De Lan Cai Ying Beng (torju, tartu, iske)
14. Tan Fang Gun Lou Guan Er (työntö syrjään, vedetään alas, isketään korvaan)
15. Lin Chong Yuan Yang Jiao (Mandariiniankan potku)
16. Cui Lian Wo Li Pou Chui (‘nest cut’ strike)
17. Yang Gun Kun Shou (sitovat kädet – mahdollistaa suorat iskut)
18. Wang Lang Tang Lang Zeng Di (Rukoilijasirkka voittaa vastustajansa)

Tang Langin Quanin (koko Tang Lang -järjestelmä) sisällä on kehittynyt kouluja ja tyylisuuntia. Pohjoinen ryhmä jakaantuu kolmeen päätyyliin: Qi Xing, Mei Hua ja Liu He. Vanhin näistä on Suomessakin harjoitettava Qin Xing (seitsemän tähden) Tang Lang.
Qi Xingistä on kaksi nimen alkuperästä kertovaa tarinaa. Toinen tarina kertoo, että vanhoina aikoina Kiinassa seitsemän tähteä symboloivat seitsemää elementtiä: aurinkoa, kuuta, tulta, vettä, puuta, metallia ja maata. Kamppailulajeissa puhutaan ihmisen seitsemän vartalonosan käyttämisestä, näiden osien ollessa pää, hartia, kyynärpää, käsi, lantio, polvi ja jalka. Perinteisesti on korostettu kaikkien näiden vartalon osien käyttöä taistelussa.
Toinen tarina viittaa seitsemän tähden asentoon (Qi Xing Bu), joka on varsin samanlainen kuin Taiji Quanin Chuan Zi Zhuang. Seitsemän tähden asento on yksi tärkeimmistä Tang Langin asennoista.

Tällä hetkellä Tang Langin tyylisuuntia lasketaan olevan kahdeksantoista. Näitä ovat:

- Qi Xing Tang Lang (Seitsemän tähden Tang Lang), jota kutsutaan myös nimillä Lohan Rukoilijasirkka, Buddhalaisen soturin rukoilijarikka nyrkkeily, Arhat rukoilijasirkka nyrkkeily.
- Mei Hua Tang Lang Quan (Luumunkukka Rukoilijasirkka), josta käytetään myös nimeä Taiji Luumunkukka rukoilijasirkka (Taiji Mei Hua Tang Lang Quan).
- Mei Hua Tang Lang (Seitsemän yhdistelmän rukoilijasirkka), josta käyteään nimiä Hevosen ja Apinan rukoilijasirkka nyrkkeily ja pehmeä rukoilijasirkka (Ruan Tang Lang).
- Arhat rukoilijasirkka
- Jingang Tang Lang
- Nizong Tang Lang
- Guangban Tang Lang Quan
- Bagua Tang Lang Quan
- Yuan Yang Tang Lang Quan (mandariinipotkurukoilijasirkka)
- Ba Bu Tang Lang Quan (kahdeksan askeleen Tang Lang)
- Yuhuan Tang Lang (Jade rengas Tang Lang)
- Yingman Tang Lang Quan (kova-pehmeä Tang Lang)
- Shuaishou Tang Lang Quan
- Jäykkä Tang Lang
- Salaisen portin Tang Lang
- Momei Tang Lang Quan
- Tikarikäsi Tang Lang
- Suoraselkä Tang Lang
- Chuan Quan Tang Lang Quan (Pitkän käden Tang Lang)

Tang Langin synty pystytään siis jäljittämään vain epävarmasti. Samalla tavalla itse tyylin synnystä kerrotaan tarinaa, jonka totuudenmukaisuudesta ei ole olemassa todisteita. Tarina kertoo, että Wang Lang opiskeli buddhalaisuutta Shaolinin temppelissä. Eräänä päivänä hän kohtasi Tong Bei Kung Fun mestarin Han Tongin (joissain tarinoissa temppelin abotti), jota Wang Lang ei kyennyt päihittämään. Ollessaan yksinään vuorella, Wang Lang huomasi rukoilijasirkan kamppailevan heinäsirkkaa vastaan. Vaikka heinäsirkka oli selvästi isompi, sillä ei ollut mitään mahdollisuutta aggressiivista rukoilijasirkkaa vastaan. Hyönteisten kamppailu kiinnosti kovasti Wang Langia ja hän kantoi pienen hyönteisen takaisin temppelille. Siellä hän tarkkaili hyönteisen raajojen liikkeitä ja mukautti ne omiin tekniikoihinsa. Kolmessa vuodessa hän kehitti näin Tang Langin järjestelmän perusteet ja pystyi voittamaan aikaisemman vastustajansa.

Käännetty Shifu Sławomir Milczarekin tekstistä. Julkaistu alunperin 1.1.2002.